Käväisin tänään Hesassa erään mainittavan Matin luona. Hän nimittäin komensi minut oitis luokseen, kun oli sunnuntaina lukenut viikko sitten saamani patologin lausunnon. Ymmärsin skannata sen sähköpostiviestin liitteeksi ja lähettää tälle vanhalle tutulle, joka vuosien mittaan on poistanut luomia sieltä täältä sekä minun että kahden tällä haavaa keski-ikäisen lapseni kropasta.
Minulle nääs jäi kumma olo tikkien poistossa, kun sairaanhoitaja hiukan vaikeana katsoi näytöltä kyseistä lausuntoa ja tuumi, että oikeastaan lääkärin pitäisi selittää tällainen melanooma-diagnoosi. Istuin tovin ihan äimänä. Sitten sain lausunnosta tulosteen, ja luomen poistaneen lääkärin viime viikon työlistaan merkittiin soittopyyntö, mutta suotta: hän ei soittanut.
Hesassa vasta minulle selitettiin tilanne. Sen tekivät isä ja poika, kumpikin arvostettuja plastiikkakirurgeja. Heidän mielestään oli syytä kaapia lihaa varmuuden vuoksi melko lailla suuremmalta alueelta kuin Turussa tehtiin, vaikka minkäänlaista leviämisen meininkiä ei havaittu. Itse asiassa kyseessä on ollut melanooman esiaste. Pikku hiljaa voin kuulemma unohtaa koko asian. Hiukan kyllä tekee tiukkaa näinä päivinä, keskellä muuttomylläkkää. Yritän pysytellä kevyissä hommissa. Muut kantakoot!
Kokemus opetti, että kannattaa mennä näyttämään outoja näppylöitä. Minun omani punoitti luomen vierestä. Se siis oli just sellainen varoitus, josta Sairaala Siluetin sivuilla mainitaan tällä lailla:
Ihon värimuutoksia on hyvin monenlaisia ja syyt niiden syntymiseen erilaisia. Iän, valovaurioitumisen, raskauden ja lääkitysten
myötä muutokset iholla saattavat lisääntyä ja muuttaa muotoaan.
Ihon luomen pahanlaatuiseksi muuttumisen merkkejä ovat
-värin muutos tai värin vaihtelu
-tulehdus ja punoitus luomen ympärillä
-kasvu tai turpoaminen
-haavautuminen tai verenvuoto luomesta.
