Viikonlopun teatteripläjäys päättyi Taaborin vuorella, jolla tänä kesänä esitettiin neljästi Nummisuutareita. Sataa tuhuutti, mutta onneksi ei tarvinnut palella - kesätetatteritunnelmaa siis. Esitys ansaitsee kiitokset, vaikka ei lauantain ihmekokemuksen jälkeen mitenkään mykistänyt. Eniten tuli ylen tutussa tarinassa seuratuksi sitä, minkälaisia humalatilan ilmiöitä Kivi asiantuntijana onkaan kirjoittanut näytelmäänsä. Kai Lehtisellä on ollut ymmärrystä ja näyttelijöillä taitoa tuoda ne irvistelemättä näkösälle. Katsojalla ei kuitenkaan ollut oitis mahdollisuuksia testata viinasten ihanaa humpsahdusta tukkansa alla!
Poimin tähän vielä Nurmijärven kunnan sivuilta Kivi-juhliin liitetyn Lauri Meren viimekesäisen ylistyksen (HS 1.7.2007):
Kiven huumori kantaa Taaborilla
Kai Lehtisen sovittaman ja ohjaaman esityksen jälkeen päällimmäisenä oli tunne, ettei tämän jälkeen Suomen suvessa muuta teatteria tarvitse nähdäkään. Onnellisena taitaa käydä hautaan se, joka loppuelämänsä ajan joka kesä saa nähdä tämänveroisen esityksen. Aleksis Kiven kieli on siksi iskevää ja henkilöhahmot niin verrattoman tosia, että Nummisuutarien uutta tulemista - ties kuinka monetta Kivi-juhlien 55-vuotiaan historian aikana - voi vakaalla mielellä suositella aivan kaikille. Esityksen herättämässä maailmoja syleilevässä mielentilassa ei voi kuin heläyttää ilolaulun sille, että meillä on Nummisuutarien kaltainen näytelmä. Samalla saa tuntea ylpeyttä koko Taaborinvuoren porukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti