Koirako unohtui?

Kävin eilen illalla Turun Linnateatterissa katsomassa sinne tuodun kolmen näyttelijän farssin Sinulta jäi tänne koira. Esko Roine, Eeva Litmanen ja Antti Litja pääsivät varsinaisesti vauhtiin toisessa näytöksessä - silloin irtosi naurunpyrskähdyksiä minustakin. Mitään tärisyttävää taidennautintoa en saanut tai edes etsinyt. Yllättävät astelmat ja loppua kohden yhä säkenöivämpi replikointi valaisivat mukavana pikku herkkuna avioelämän kummallisuuksia. Lehtikriitikon Toni Lehtisen mukaan (TS 7.10.2007) Sirkku Peltolan Sokeria, sokeria! -näytelmä sai ensi-iltansa Raumalla 1996, muuntui sittemmin kuunnelmaksi Sinulta jäi tänne koira ja se taas kiertue-esitykseksi tämän vuoden tammikuusta alkaen. Kolmen hengen avioeronäytelmä alkaa suoraan asiasta: Rita (Litmanen) pakkaa alvariinsa auki pompahtavaa laukkuaan, koska on lähdössä merkonomimiehensä Aunon (Roine) luota toiselle paikkakunnalle Olavin luo (Litja), jota sanoo rakastavansa. Auno vannoo yhä jatkuvaa rakkautta vaimoonsa, vetoaa, manipuloi ja velmuilee, jotta vaimo pysyisi kotona palvelemassa miestä. Rita rimpuilee kärpäsenä hämähäkinseitissä, lähdöstä ei tule valmista. Dialogi kipinöi. Ensimmäinen näytös loppuu jo 40 minuutin kuluttua siihen, kun Ritan rakas Olavi-rehtori ilmestyy paikalle ihmettelemään, miksei Rita tullut, kuten oli sovittu, eikä edes soittanut. Auno ei luovuta, vaan ohjailee tilannetta nokkimalla totista rehtoria aivan kuin oppilaat koulupäivinä. Toisessa noin 45 minuutin mittaisessa näytöksessä Rita on elänyt jo vuoden verran varovaisen Olavin kanssa tämän kodissa, kun saapuu sähke: "Sinulta jäi tänne koira. Stop." Saman tien huoneeseen tepsuttaa koiramainen Auno karvalakki lurpallaan korvilla ja alkaa asettua taloksi. Pikku hiljaa hän valtaa lisää tilaa, sanoo olevansa koditon - ei enää asuntoa, ei mökkiä, ei autoa -, passaa pariskuntaa, nukkuu sohvalla. Olavi kiemurtelee, Rita pyristelee ja yrittää häätää Aunoa. Absurdit tilanteet ja hulppea sanailu kirvoittavat yleisöstä naurunremakoita. Käännekohdassa kolmen kopla on hereillä pitkää yötä. Olavi tuskailee unettomuutta, koira-Auno ohjailee kapellimestarina tilannetta, Rita lehahtelee miesten välillä, kunnes käy ilmi, että molemmat miehet ovat joutuneet valvomaan öitään Ritan KUORSAUKSEN takia. Tätä totuutta sen paremmin kuin sitä, että miehiä ovat ylettömästi äryttäneet Ritan tyhjänpäiväiset tokaisut tyyliin "aika aikaa kutakin", hemaiseva rouva ei kestä, vaan saa äkkiä vaikeasti suljettavan laukkunsa pakatuksi ja poistuu. Ja niin miehet asettuvat naisettomaan oloonsa - yhdessä! Saatiin nähdä vielä joitakin koomisia kohtauksia, joissa Auno hoivaa Olavia kuin paraskin palvelun tehtäväkseen sisäistänyt vaimoihminen, mutta ilman suusta tulvivia tyhjiä fraaseja... Ei ihme, että kolmikko sai valtaisat aplodit. Vaatenaulakoilla vielä kuului ihastuneita kommentteja esityksestä. Hymyssä suin minäkin palailin kotiin tuttua jokirannan reittiä.