Tiistaina bussillinen Turun teatterikerholaisia kävi Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Brechtin ja Weillin Kerjäläisoopperan, joka sai ensi-iltansa viime maaliskuussa. En muista enää esityksen saamia kritiikkejä, vaan nojaan seuraavassa omiin ja matkakumppaneiden vaikutelmiin.
Räväkkänä alkuna yksi tarinan huorista - keskimmäisen kuvan Kapakka-Jenny, jota esitti Ursula Salo - kävi ennen verhojen aukeamista mm. varoittamassa siitä, mitä tuleman pitää: ei mitään kesyä! Näyttämö avautui ankean tyhjänä, kovin isona ja harmaana. Alun yksinäinen huora harhaili aikansa, kunnes väkeä alkoi tulvia kuin rottia koloistaan. Kerjäläisten ystävä -firman omistaja Jonathan Jeremiah Peachum - kolmannen kuvan keskellä vaimo ja tytär kainalossaan - pääsi hurskastelevana ääneen.
Tarkasti rytmitetyt, nopealiikkeiset kohtaukset vangitsivat katsojan. Musiikki nieli mukaansa. Näyttelijätyön sävykkyys kiinnitti huomiota pitkin matkaa. Erityisesti Riitta Havukainen Cecilia Peachumina tarjoili tarkkoja härskiyksiä. Vuokko Hovatta hemaisevana Polly-tyttärenä oli suurine ympyriäisen silmineen juuri niin sokea kuin nuoret rakastuneet kaikkina aikoina. Puukko-Mackie - Oskari Katajisto - oli saanut tytön nopsasti ansaan tarinasta tuttuun tapaan lupaamalla "kunniallista" avioliittoa.
No, käänteitä tarinassa riittää, kun kaikki keskeiset ihmisen tunteet ja olemiset saavat valaisua. Juonitellaan, lahjotaan, petetään, varastetaan, hurskastellaan, ahnehditaan, vaivutaan mustasukkaisuuteen, rakastetaan, vihataan, tapellaan, joudutaan poliisin kynsiin, viekastellaan vapaaksi... Erityisen makean lieron Puukko-Mackien koplasta teki Pertti Koivula Myntti-Mathiaksena.
Suuri synteesi rakentui muhkeasti soivasta loppukohtauksesta, joka äkkiä räväytti näkyviin ison kaistaleen poutapäivän taivasta yhtä lailla lohtuna meille kaikille kurjimuksille kuin koko ensemblelle. Taitavaa, koskettavaa!
Lämpiöissä on esillä mittava valokuvanäyttely osaltaan juhlistamassa sitä seikkaa, että Helsingin kaupunginteatteriksi ajan oloon muotounut taidelaitos on satavuotias. Ensimmäinen yllä olevista kuvista edustaa teatterihistoriaa jakavan näyttelyn tuoreinta kerrostumaa.
KUVATAIDETTA
Taidegraafikkojen Joella-galleriassa, joka majailee naapuritalossa Läntisellä rantakadulla, on lokakuun puoliväliin esillä Kuutti Lavosen töitä. Ne tuli pikaisesti katsotuksi lauantaina. Muitakin katsojia ilmestyi paikalle jo ennen 12:ta. Lavonen vetää. Asiaa auttoi vielä se, että Turun Sanomissa ilmestyi perjantaina laaja esittely näyttelystä. Taidanpa käväistä katsomassa mestarismiehen töitä vielä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti