Viikonloppuna Itäinen rantakatu oli kuvan näkymän kohdalta katkaistuna, koska paikan valtasivat jo perjantaina "viikingit". Asiaan kuuluvasti tultiin joen alajuoksulta vastavirtaan soutaen aidon näköisillä veneillä. Näin maanantaiaamuna venekunnat lienevät jo kaukana äkkinäisen valtauksensa näyttämöstä. Kaikki muukin rekvisiitta on häviämässä. Ei näy enää telttoja, ei pelikenttää eikä luolan edustan katsomoita. Viikinravintola Haraldin mainokset toki vielä muistuttavat, mikä firma oli tapahtuman keskiössä.
Jokiranta elää. Pitkin kesää on ollut festivaaleja, benji-hyppyjä, juoksukilpailuja, kuntoilutapahtumia, soutu- ja melontakisoja, lutikkamaisten pikaveneiden kiihdytysajoja. Äskettäin siivottiin romuja joen pohjasta sukellusnäytöksessä. Onnettomia jokeen hyppijöitä tai putoajia esiintyi alkukesästä. Mutta kun heitä hukkui yhtenä viikkona kolme, alkoi yrittäjien joukko harveta. Sittemmin en ole sattunut huomamaan ainuttakaan palolaitoksen pelastustiimin ryntäystä paikalle.
Kaiken kaikkiaan pääsen osalliseksi yhtä lailla näkymistä kuin mölystä. Erityisesti tapahtumien kuuluttajat eivät ääntä säästele. Heidän asiaansa auttavat muhkeat äänentoistolaitteet, joista puheen tauottua tulvii musiikkimelua. Mutta mitäpä tuosta - elämää sekin! Ja on toki myönnettävä, etteivät täällä öisin mekasta muut kuin korkeintaan kapakasta palailevat laskuhumalaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti