Jokirannassa elän edelleen menneen viikon mietteissä. Korfun-matkalla luin kirjan, joka yhä askarruttaa. Kyseessä on Jarkko Tontin Luokkakokous (2007). Kummasti teos piti otteessaan jopa niin, että aloin merkitä muistiin kommenttejani.
Kirja on tiivis, kyyninenkin, katsaus 1973 syntyneiden olotilaan Suomessa 2000-luvun alussa. Keskeisistä henkilöistä muodostuu kolmio, vaikka lukujen otsikot toistavat heistä vuorotellen vain kahta nimeltään Matias ja Toni. He ovat kouluajoista asti olleet parhaat ystävykset ja sittemmin rakastuneet samalla luokalla olleeseen Emmaan. Tämä alkaa puuhata luokkakokousta Tampereelle ja saa pojat avukseen osoitteiden selvittämiseksi. Tontti leikkii nimillä – omallaankin –, kun on tehnyt Tonista sukunimeltään Makkomaan, Matiaksesta Linnainmaan ja Emmistä Hallinmaan, jonka nimen Emmi kylläkin vaihtaa Hämeenjouseksi.
Kaikkitietävä kertoja on kuin jumala, jolta eivät näiden ihmisten mielenliikkeetkään jää piiloon. Etenkin kolmekymppiset miehet tulevat läpivalaistuiksi kaikkine stigmoineen. Matias potee adoptiolapsuuttaan ja sitä, ettei tiedä, kuka hänet on synnyttänyt. Hän on kasvanut keskiluokkaisen vauraassa perheessä, opiskellut ja edennyt tekemään väitöskirjaa apurahojen turvin. Aiheena on 1400-luvulla perustettu Reichskammergericht, Saksalais-roomalaisen keisarikunnan tuomioistuin, jonka voi katsoa edeltäneen EUn tuomioistuimia. Matias päätyy lopulta jättämään käsikirjoituksena esitarkastukseen. Hän on tyylikäs humanisti, mutta täysin oppinut myös sen, kuinka yliopistossa kyrätään ja juoruillaan, nuoleskellaan ja puukotetaan selkään, jotta omat hankkeet edistyisivät ja muiden epäonnistuisivat viran saantia myöten. Hän tapaa lopulta surkean, kuolemaisillaan olevan äitinsä, joka on mahdollisimman kaukana unelmien äidistä.
Ylettömän köyhässä työläisperheessä kasvaneelta Tonilta ovat opinnot jääneet kesken. Hän on monen muun tapaan äkkiä loikannut tahkoamaan rahaa IT-osaamisellaan. Työnantajana on nelikymppinen, jonka Tonin mielestä on jo aika väistyä nuoremman porukan tieltä. Tonia vituttaa niin, että hänen suustaan tulvii ”vittu” joka käänteessä. Kirjan mittaan vehkeilyt ja vittuilut etenevät. Toni perustaa oman firman, saa mukaansa pari kolme työkaveriaan ja ison osan asiakkaista. Mutta, mutta: Tonin kaulassa kasvaa möykky. Se osoittautuu syöväksi, jota ollaan poistamassa, kun kirja päättyy. Lukijalle jää kuitenkin se vaikutelma, että tämä raskaitten elämäntapojen kolmikymppinen ei selviä. Syöpänä hänessä kytee koko mennyt elämä, niin isän kiihkeä taistolaisuus kuin äidin yhtä kiihkeä lahkolaisuus. Sen perua Toni käy salaa kirkossa ja rukoilee paranemista, mutta elää kuin viimeistä päivää, menee pahasti krapulaisena leikkaukseenkin.
Yhteisenä rakastettuna Emma on kuin toiselta planeetalta. Tämä ylilääkärin tytär on itsekin valmistunut lääkäriksi ja etenee hyvää vauhtia poliitikon urallaan. Siihen uraan tuntuu kytkeytyvän tarve koota koulukaverit yhteen: potentiaalisia äänestäjiä! Melko yliampuvalta ratkaisulta tuntuu se, että Emma huomaa tulleensa raskaaksi maattuaan samana päivänä sekä Matiaksen että Tonin kanssa. Seksillä hän tuntui pehmittäneen molemmat alttiiksi tekemään välttämättömiä kokousvalmisteluja. Kokouspäivänä hän sitten kertoo raskaudesta yhtaikaa kummallekin. Hän on hoitanut myös jälkiehkäisyn niin, ettei mitään lasta synny. Emma sanoo olevansa niitä naisia, jotka eivät lapsia hanki. Puolisoksi hän ottaa sellaisen miehen, joka kaikessa on valmis tukemaan vaimoaan. Sen paremmin Toni kuin Matiaskaan ei täytä uranaisen vaatimuksia.
Lukija on jo osannut odottaa, että katastrofiin päädytään. Osoiterumban hoitaneet "pojat" lohduttautuvat juomalla Emman viinat eivätkä näyttäydy muille. Matias ja Toni muodostavat dialektisesti kuin teesin ja antiteesin. Emma ja sikiö hänen kohdussaan voisivat olla synteesi, mutta nainen tekee mahdollisuuden tyhjäksi. Kolmikko hajoaa, ystävyys loppuu – samoin lupauksia täysi nuoruus.
Muistiinpanoistani löytyi muutamia kysymyksiä, joita kirjan henkilöt tuntuvat pohtivan: (1) Mikä ihmisen muovaa? (2) Kuka tai mikä minä olen? Elänkö kuvitelmissa? Mikä todellisuudessa pelottaa? (3) Mihin uskoa? Mitä uskonto antaa tai vaatii? (4) Mikä saa pojan inhoamaan isää? (5) Mitä ystävyys on, mihin se loppuu?
Suosittelen kesälukemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti